VUOSI 2011
30.12.2011
Toisinto viime vuodelta. Aikaan vasara ja kirves ostimme kaksi valkoista ay-hiehoa; Vohvelin ja Vaakan. Vohveli heittäytyi jalattomaksi viime vuoden vaihteessa ja nyt oli Vaakan vuoro. Jotenkin se ei tullut yllätyksenä, mutta keljuttaa silti kovasti. Olen yrittänyt välttää ääneen ajattelua, nyt ei uskalla edes ajatella omassa mielessä. Mutta lehmälliseltähän se lehmä kuolee.
Olisi varmaan jonkin uuden vuoden lupauksen aika:) Lupaisikohan yrittää vielä enemmän - vai yrittäisikö yrittää vähemmän? Turhaa spekulaatiota, mihinkä se koira karvoistaan pääsee. Mutta aina voi toivoa... ja minä toivon niin meille, kuin kaikille muille karjaihmisille paljon J-vasikoita, terveyttä karjalle ja karjanhoitajille ja onnistumisen iloa!
26.12.2011
Susipäivä alkoi huonosti, kun isäntä soitti heti aamutuimaan eläinlääkärin. Kalsiumista huolimatta Vaaka-rouva ei suostunut nousemaan ylös. Onneksi Denis toimi myöhemmin ripeästi ja vetäisi takajaloista hienon Indeksi-neidin eloon:)
29.12.2011
Kello 12.15 36 lehmärouvaa omisti uudet hienot varpaat Unton erinomaisen käsittelyn jälkeen. Edellisenä päivänä arvoimme onnelliset hoitoon pääsevät lypsyasemalla - onhan se jonkin sortin catwalk. Tästäkin alkaa tulla jo rutiinia...
23.12.2011
Nyt on emännän kintut levänneet uusiin haasteisiin, viiden päivän loma takana. Ihmeekseni vesilasiin ei jäänyt koloa, vaikka otinkin sieltä sormeni pois:) Kaikki on sujunut hienosti, tiineitä tarkistettu, vasikoita nupoutettu, hiehoja siirretty ja poiítettu. Huomenna on hyvä jatkaa...
17.12.2011
Tuplajätti-potti - tai ei nyt sentään. Pitkästä aikaa löysin aamuvarhaisella kaksos-vasikat:) Valitettavasti kyseessä on Iita ja Ilmari. Onneksi tämä i-vuosi alkaa olla lopuillaan. Meille on tullut 49 ihanaa lehmävasikkaa ja kaikki ihanat nimet ovat jo käytetty. Impi jää käyttämättä - tulee noita mahoja muutenkin:)
Ja aivan kuin huomaamatta tuli 3 vuotta täyteen uudessa navetassa. Lehmämäärä on nyt se 110 ja työtä sen mukaan. Nyt kun meillä on osaavat työntekijät Piia ja Denis, olisi aika opetella hieman luistamaan. Emäntä vain ehti sisäistää niin tuon työlle elämisen, että sen poisoppiminen onkin todella hankalaa. Olisikohan se seuraavan vuoden tavoite?
15.12.2011
Akana ei sitten tee vasikkaa:( Viikko sitten meidän lantarobotti työnteli kissan kokoista kääröä, joka osottautui muumioksi. Salapoliisi Piia oli siis tehnyt oikeat johtopäätökset syyllisestä, jonka piti poikia 19.12.
Ukki palautui lomalta ja nyt on hyvä ohjeistaa paremmin joutavaa isäntää hiehojen siirtelyyn uuden ja vanhan navetan välillä. Vanhassa navetassa on 5 pian poikivaa hiehoa odottamassa työuran alkua. Noille paikoille matkustaa uuden navetan ongelmat - muutama hieho ei tiinehdy, vaikka minkä tekisi. Nuo tytöt osaavat tulla siemennysparteen jo kutsumalla, reitti on tullut niin tutuksi. Mutta jospa vanhan navetan ilmapiiri olisi romanttisempi :)
7.12.2011
Väki ei kun vähenee ja pidot sen kun paranee! Saimme ukin ansaitulle lomalle ja nyt nuori isäntä pääsee pyörittämään seosrehuvaunua sydämensä kyllyydestä. Ja näin piparireseptien aikaan laskin myös vuotuisen apereseptin;
1 800 000 kg säilörehua
356 000 kg murskeviljaa
130 000 kg rypsiä
100 000 kg olkia
1 000 tuntia työtä
3.12.2011
Siis älytön kiire! Nyt kun seminologi pitää tilata kello 8 mennessä, saa emäntä juosta helmat hampaissa ehtiäkseen vanhaan navettaan katsomaan hiehojen kiimoja! Siitä huolimatta, että tuo emäntä astelee navetalle jo heti neljän jälkeen...
2.12.2011
Kaikkeen sitä sotkeentuu... Tuossa tuonnoin Hukkalan huushollin sanavalmis emäntä piipahti Helsingissä blogi-koulutuksessa ja tänään se sitten julkaistiin, ensimmäinen juttu vieremäläisen navetan arjesta;
Blogiin kirjoittaa viiden maatilan emännät kertoen seikkaperäisesti tavallisesta maidontuotannosta iloineen ja suruineen. Tavoitteena on avata alkutuotanto kuluttajalle ja tehdä tästäkin työstä läpinäkyvää. Hukkala edustaa tuossa joukossa sitä suurempaa lehmälaumaa:)
28.11.2011
Aloha-lehmä auttoi umpiosaston väljentämisessä poikimalla kolmen viikon loman jälkeen. Siispä, älä siemennä seisovaan kiimaan siemennettyä uudelleen pelkkien limojen perusteella. Jokohan nyt opittaisiin?
Alohan Icapo-sonni olikin neljäs vasikka vuorokauden sisään:) Nyt on vasikkalassa vilskettä ja parasta on Innukka-neiti. Vältyttiin hienosti genomitesteitä...
25.11.2011
Jälleen kerran ovat eläinten olosuhteet tapetilla. " Elämme hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa tuotantoeläinten pahoinvointi kasvaa" Ja puppua! Rakensimme kalliin navetan nimenomaan siksi, että lehmillä ja koko karjalla olisi parempi olla. Vain hyvinvoiva lehmä lypsää ja iloinen vasikka kasvaa. Lisäksi me kaikki Hukkalan karjanhoitajat yritämme havaita ja hoitaa heti kaikki sitä vaativat. Ja lehmälle taidetaan saada lääkäri sukkelammin kuin ihmiselle:)
Ja tässä poseeraavat iloiset lehmänlypsäjät Piia ja Minna!
23.11.2011
Hätävarjelun liioittelua - kerrankin! Aromi-lehmä lypsää vain 30 kiloa päivässä, kun sen pitäisi lypsää 40 ja niinpä kutsuin eläinlääkärin. Mutta terve mikä terve ja terveenä pysyneekin tuolla tuotoksella:) Yhdeltä rouvalta löytyi kuitenkin mandariini-rakkulat ja jäihän pöydälle 13 umpituubit, joten ei aivan hukkareissu. Mutta yhä vain hätääntyneempänä mietin, mihin sijoitan nuo lomalaiset?
20.11.2011
Kaikki sujui rauhallisesti:) Jäljellä enää yksi iltatarkastus ja pian itse isäntä on valvomassa talouttaan. Seminologi kävi tietenkin lähes joka päivä ja yksi hieho poiki oma-aloitteisesti. Siinä onkin kylliksi tämän naisen hermoille ravata päivällä navetalla - auta armias, jos vielä robotti juoksuttaisi minua.
Umpiosasto alkaa olla täpötäysi, 18 lehmä-rouvaa lomailee onnellisesti. Mihinkähän laitamme ne 12, jotka myös tahtovat vapaalle? Jos jonkin kohdan muuttaisin navetassamme, tekisin enemmän paikkoja poikiville, sairaille ja ummessaoleville. Ja niin navetta oli liian pieni:)
Mutta tankki taas tuntuu liian suurelta tässä vaiheessa. Pienoinen rehunvaihdos aiheutti pienoisen notkahduksen maitomäärissä umpeenmenevien ohella ja melkein piti ottaa siskoni Katrin neuvosta vaarin; laittaa lypsypyyhe tankin melaan, että ylettää maitoon asti:) Mutta mäki velkansa maksaa ja voi sitä maidon rylläkkää tammi-helmikuussa!
14.11.2011
Hiljaiseloa vielä hiljaisemman edellä - toivottavasti:) Viime viikon saldo oli huono. Menetimme Emmiinan ja lisäksi Eenin! Kaksi vuotta sitten poiki hieho, jolla oli vain kahdessa vetimessä reikä. Eeni laittoi kuitenkin "paremmaksi" ja vain yhdestä tuli maitoa. Ja me kun niin ihastelimme komeaa hiehoa. Mitähän kaikkea sitä pitää nähdäkään, ennen kuin pää on paarilla?
Noora kävi eilen illalla kameran kanssa navetalla ja linssin läpi maailma näyttää huimasti paremmalta. Pienet vasikat ovat aina suuri ilon aihe ja nyt kun on se IKIOMA. Lypsylläkin on ihan mukavaa, kun vain ei satu " Erbse ja Aino - kauhun tasapaino" samaan riviin:) Lisäksi meillä on liuta persoonallisia lehmiä, jotka saavat hyvälle tuulelle. Rivin ensimmäisenä on Vihne, lievä alapurenta ja upeiden sarvien alla älykäs ja rauhallinen rouva. Ja kuinka puhdasta meillä onkaan, tiskipöytäkin kiiltää! Mhhhh...
Ja nyt vain toivon, että sama rauha jatkuisi. Isäntä lähtee ylihuomenna Saksaan metsälle ja rouva jää vahtimaan taloutta. Onneksi rouvalla on upeat kaverit, Niilo-ukki, Piia, Denis ja lomittaja. Mikäpä tässä - valmiissa maailmassa!
6.11.2011
Eipä paimenen pyhistä:) Perjantaina poiki hieho, lauantaina poiki hieho ja tänä aamuna poiki numero 555 Fiia Forester. Onneksi tämä viimeinen teki lehmäsen ( Etoto ) ja näin viime vuoden Zonta-naisten kummivasikka Helvi sai Ikioman siskopuolen. Tämä vähän lievittää sitä surua, että Emmiina ei taida toipua.
2.11.2011
Jospa se siitä suttaantuisi. Eilen kyllä tuntui aika toivottomalta. Toisen kerran poikinut lehmä sai matkalipun aamulypsyllä, potkii niin vietävästi ja kohti, että meinaa järki lähteä päästä. Onneksi matala utare ja solut helpottavat päätöstä. Ja sittenkin jää vielä Erbse-hieho heiluttamaan sorkkiaan - neiti lypsää lähes 40 kg ja on vielä turvassa:)
Suurempi murhe on Emmiina- hieho, jonka lehmäura alkaisi kuun lopussa. Hieho on kuitenkin särkenyt sorkkansa ritilän rakoon ja heittäytyi nyt sitten ihan petipotilaaksi. Harmittaa ja julmetusti - onhan kyseessä meidän Tulilan ja Mäntylän Rakuunan yhdistelmä...
Isäntäkin on täystyöllistetty sähkömiehen kaveri, navetan kaikki valaisimet vaihtuvat uusiin. Elämme totisesti kulutusyhteiskunnassa, niin lehmät kuin lamputkin vilahtavat vain silmissä, eikä se tunnu hyvältä.
Mutta huomenna on varmasti parempi päivä :)
28.10.2011
Voihan makkara! Pitkästä aikaa kunnon aureus ja tietystä hieman paremmalla rouvalla. Onneksi Piia lohdutti ihanasti ja sanoi, että stressi puolittuu, kun sen saa jakaa. Niinpä jaoimme huolen ja lehmälle lääkettä joka lähtöön!
27.10.2011
Kahdesti vuodessa emäntä on tillin tallin suunnittelusta ja nyt oli se toinen jalostuspäivä. Kello 8-10 Anita Hyvönen rakennearvosteli ensikoita ja bongasi pari uutta sonninemää. Sen jälkeen istuimme tietokoneella lähes kuusi tuntia ja valitsimme monta valiosonnia. Nuorsonnejakin on ihanan helppo käyttää, moni viimevuotisista nuorista herroista oli saanut upeat pisteet. Toivottavasti yhtä hyvä tuuri jatkuu. Lisäksi laitoimme toistakymmentä lehmää listalle lihasonnit. Meillä lehmät ovat kuitenkin lypsämistä varten eikä vain kauniita katsella:)
Hukkalan huusholli on monella tapaa hyvin periaatteellinen. Rehufirma on melkein ainut, mikä on vaihtunut useasti. Niinpä nyt Faban vaalien alla on kiva löytää meidän alueen listalta henkilö, joka ajattelee samalla tavoin ja haluaa edelleen kehittää osuuskuntamme toimintaa.
26.10.2011
Isäntä VIIMEISESSÄ tilusjärjestely kokouksessa? Kokous oli ainakin pitkä, niin kuin koko haastava projekti, joka alkoi keväällä 2005. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
22.10.2011
Salaojitus sujui hyvin - isännät olivat aivan voipuneita. Sää oli mitä parhain - vettä ei tullut ylhäältä päin. Ja nytkö kiireet hellitti? Ei nyt sentään. Isäntä kiiruhti heti silmän välttäessä hankkimaan perheelleen lähiruokaa pöytään . Tosin ohi ammutulla hirvellä pysyvät kilot kurissa.
18.10.2011
Olipa tehokas aamu :) Minä, Denis ja Piia aloitimme lypsyn, kuten tavallista viideltä ja vartin yli kuusi olimme irrottaneet yli tuhat litraa maitoa 95 lehmästä. Ohjemassa oli myös pienten vasikoiden lakanoiden vaihto ja karsinan pesu, eikä siinäkään mennyt kuin puoli tuntia! Denis tyhjensi pienkuormaajalla likaiset pehkut pellolle ja me Piian kanssa heilutimme harjaa. Piia on kouluttanut vasikat hyvin, nimeltä kutsumalla hän sitten erotteli ihan pienet hieman isommista. Ja Denis antoi Annikki-lehmälle kalsiumin sopuisasti keskustelemalla. Hitsi, että meillä on hyvä tiimi!
Juuri nyt odotan sitä jokapäiväistä siementäjää ja eläinlääkärikin on tulossa mm. ison umpituubi-kassillisen kanssa. Seuraavan kuukauden aikana laitamme 15 lehmää umpeen ja siinä saa olla taas tarkkana kuin porkkana. Ja tammikuussa sitä vasta porkkanana ollaankin...
Iltapäivä sujuikin taas aivan uusissa puuhissa, kun eläinlääkäri tyhjensi Wictory-rouvan niskapaiseen. Nyt meillä ei ole enää Quasimodoa, mutta Säkkipilli on! Toisen kerran poikineen Aurum-rouvan utare on kuin kyseinen soittopeli:)
17.10.2011
Olisipa koko viikon yhtä hyvä sää! Isännät aloittivat sala-ojituksen ja lystiä piisaa muutamaksi päiväksi.
Emäntä itse piipahti kaupungissa - siis todellakin piipahti! Jokapäiväinen seminologi tuli jo kello 12, joten rahat säästyivät jälleen kerran - vaikka salaojaputkiin:)
14.10.2011
Piipahdimme katsomassa uutta, upeaa navettaa! Kaisa aloitti meillä karjakkona vuonna 2006 ja oli ilonamme 4 vuotta. Nyt tuntuu todella hienolta, että tämä osaava ja ahkera nuori nainen saa hoitaa omia äppöjään hienoissa olosuhteissa. Vielä kerran, onnea Kaisalle ja koko yhtymälle!
Iltapäivällä urheilimme jälleen kerran mittalypsyn tiimoilta. Emme päässeet aivan 100 % tulokseen, kun aloimme suunnitella Eskon kännykkään soittoääntä :" Rehukaappias rällyyttää - hirviukko hällyyttää..."
5.10.2011
Normaalit syystyöt sujuvat normaaliin tapaan; koneurakointi Åsenbrygg ajaa ripeästi lietettä ja vanhavoima Luttinen kyntää antaumuksella. Nuori isäntä sen sijaan vietti eläinlääkäri-päivää rouvansa kanssa. Hiehojen tiineystarkastukset johtivat seuraavan suunnitelmaan; ensi kesänä siemennettävätkin hiehot ovat ulkona. On helpompi ottaa muutama hieho tarvittaessa sisälle, kun uusia pulskien neitien siemennyksiä kerta toisensa jälkeen.
4.10.2011
Isäntä karkasi paalutus-työmaalle! Esko teki Pemolla ison opinnäytetyön salaojituksesta ja pian hän pääsee himohommaansa! Onneksi on noita mukaviakin töitä...
Vähemmän mukavaa järjesti joku tuntematon kovanaama-lehmärouva puskemalla pehmo-Ambran parsien väliin. Ja niin menetimme tapaturmaisesti yhden todella hyvän ja helpon holstein-lehmän. Kaikkeen tottuu, kun useasti sattuu. Lopputulemaksi saamme niin kovaksi keitetyn emännän, ettei edes Tihilänkankaan matoset taida sille mitään :)
3.10.2011
Aika rientää ja pian olemme lypsäneet 3 vuotta uudessa navetassa. Nyt tiedän, mikä kohta ontuu - liian vähän erottelukarsinoita! Meillä on poikimassa vanhoja rouvia ja nämä rouvat ovat niin kiihkeitä vasikoidensa hoitajia, että muu kansa on helisemässä. Niinpä saamme arpoa Piian kanssa tarkkaan poikimajärjestyksen.
Joskus aina ajattelee, että olisihan se helppoa, jos robotti lypsäisi. Mutta ehkä yhtä ainutta erinomaista systeemiä ei olekaan. Ainakin emännälle sopii tarkka aikatulua ja rutiinit - myös vapaan päivän ja yön suhteen. Lisäksi meidän Piia ja Denis tekevät paljon muutakin, kuin lypsävät. Vai antaako jonkun firman robotti poikimisapua?
28.-30.9.2011
Minna, Denis ja Kall urakoivat hiehot sisälle. Rakennussyksynä päätimme, että jatkossa otamme hiehot sisälle syyskuussa ja päätös pitää. Vanhaan navettaan päätyi 30 hiehoa, joista kolmannes tiineitä.
20.9.2011
Piipahdimme onnittelemassa ja ihastelemassa naapurin uutta navettaa - tällä kertaa vain parin kilometrin päässä. Sadesää ei pilannut navetan upeutta eikä porinaa muiden vieraiden kanssa. Myöhemmin laskimme Nissilän ( emännän kotikylän ) toimivat maitotilat ja saimme summaksi 3! Siellä olisi peltoa viljellä, toisin kuin tällä perukalla. Surullista joka kantilta :(
Ja suhteellista. Emännä aloittaessa englannin tunnit kansalaisopistossa, ei luokkakaverit olleet uskoa, että meillä on yli sata lehmää ja kaikilla nimet. Kun taas tyttäremme Johanna kertoo Uudessa Seelannissa, että meillä on 100 lehmää, he eivät voi uskoa, että niin vähällä pysyy nenä päässä. Siellä 200 lehmää on pientila ja keskimäärin lehmiä on kuulema 600!
19.9.2011
Tuumattiin Piian kanssa, että kaikkemme olemme antaneet :) Jälleen kerran meillä oli sorkkapäivä ja 38 eläintä sai oivallista hoitoa Unto Korhoselta. Vain yksi todella paha löytyi, mutta sekin käveli ihmeen hyvin. Asemalypsyn etu on pakotettu lypsy ja sairaskarsina aseman vieressä. Näin pystymme hoitamaan huonojakin eloon - tai sitten ei... Sorkkapäivä on niin kokonaisvaltainen myllerrys. Lehmärouvat vapisevat kuin hammaslääkärin odotushuoneessa ja aikaakin siinä tuhraantuu 4 tuntia erotellessa hoidettavia ja niille ilkkujia.
Jokohan olisi korjattu kaikki mahdollinen sato? Puolukat on tosin vielä poimimatta, mutta kolmas säilörehu on korjattu. Jihuu! Tosin aikakin alkaa olla kortilla, koska ensi viikonloppuna alkaa totaalinen metsästyskausi ja pääsemme porisevia hirvipatojen ääreen.
9.9.2011
Teimme pikaisen lenkin Vornasen niityllä, kesti vain 35 minuuttia. Tullessa meillä oli mukana 20 tiinettä hiehoa ja onneksi oli Denis juoksemaan edeltä, sen verran kiire hiehoilla oli kotiin:) Olemme oivallinen työpaikka - järjestämme myös työpaikkaliikuntaa!
Navetassa on tällä hetkellä hieman liian monta lypsyasemalla kävijää. Ongelmana on vain valita huonoista huonoimmat poistoon, valinnanvaraa on vähän liiankin paljon. Jos nuo hajuherneet hävittäisi ensiksi...
30.8.2011
Taivas on pilvessä ja kädet kyynärpäitä myöten ristissä. Jospa nyt kuitenkin sade tulisi vasta muutaman tunnin kuluttua ja loput viljat saataisiin siiloon :) Elokuussa!
Tällä hetkellä pellolla onkin aikamoinen säpinä. Hyvä naapurimmekin saa osallistua Hukkalan eläinpopulaation ruoan hankintaan - olkipaalut ovat oivallisia hiehoille.
Satoa on tullut ennätysmäärä ja nyt riittää apetta maidon ja sonnan separointiin:) Puituja hehtaareja on 78 ( puolet urakoitsijamme ), joista 8 hehtaarin jyvät kuivattiin. Keskimäärin satoa saatiin 3,5 tonnia hehtaarilta ja näin yhteensä 273 tonnia. Ja kun laskemme lehmien syövän tonnin päivässä...
28.8.2011
Tyytyväinen puuhamies ( Iisalmen Sanomat tänään ) Esko Luttinen jatkaa sadonkorjuuta. Toivottavasti sadekuurot eivät pysäytä koneurakoitsija Jaria hetikään, sillä isompi siilo pitäisi saada kerralla täyteen.
Vanha kuivaajakin hyrisee entiseen malliin, kun osa jyvistä säilötään tulevalle kesälle kuivana. Ja miehet työskentelevät siellä yötä päivää - entiseen malliin. Oletan kuitenkin, että tuo savotta ei kestä kuukautta, kuten vanhoina, vielä pahempina päivinä :)
16.8.2011
Lehmät päättivät poikia porukalla ja saimmekin vuorokauden sisään neljä reipasta vasikkaa, joista vain yksi on sonni. Ipeli, Ivanka ja Isabella tulevat olemaan hyviä kavereita - karsinasta toiseen samassa seurassa.
15.8.2011
Puinnit alkoivat ja alkupaloiksi meni 6 hehtaaria :) ja seuraavana päivänä 10 hehtaaria. Pieni " siilo" tuli täyteen ja puinnit jatkuvat syyskuussa.
11.8.2011
Voi pyhät pyssyt kuitenkin! Kuinkahan pitkä paperilappu pitäisi varata Piialle, kun kirjoitan lääkittävien nimiä ja lääkkeitä? Nyt löytyy niveltulehdusta, umpilehmän utaretulehdusta, hiehon utaretulehdusta, vasikan napatulehdusta ja jopa silmätulehdusta! Ja Piia kulkee Penovet-piikki ojossa:)
Olemme olleet navetalla pari päivää naisnenergialla ja kun keinot loppuu, otetaan konstit käyttöön. Eläinten siirtely ei ole voimalaji, se on silkkaa taitoa.
6.8.2011
Sateista ja koleaa lämpimän kesän jälkeen. Otimme neljä umpilehmää lihottamaan vasikoitaan ryhmään yksi, jossa on näin ollen 103 asemalla kävijää. Olemme saaneet ilmeisesti kohtuullisen paljon lehmävasikoita, kun isäntä myy yhden tiineen hiehon Venäjälle ja 4 naapuriin. Toivottavasti se ei tiedä luontaista katoa kotiin jäävässä karjassa - meidän eläinten ostamis-kiintiö on jokseenkin täysi.
Kuluneet kesäkuukaudet ovat olleet työntäyteisiä. Hiehojen laiduntaminen ja peltotyöt ottavat paljon aikaa. Mutta navettatöiden osalta on ollut helpompaa, on ruhtinaallista nauttia kahden hyvän työntekijän työpanoksesta.
1.8.2011
Hrrrr... ihanan kylmää? Mutta rehutekoon mitä loistavimmat säät. Tällä kertaa kaikki on sujunut hienosti kelien puolesta ja toinen rehu saadaan siiloihin ennätysajassa - ehkäpä huomenna pääsemme peittämään siiloja.
Hienoa Denis! Taas kerran meillä oli käsissä vaikea poikiminen. Edellisenä päivänä hieho teki kuolleen sonnin, jonka napanuora oli katkennut jo aiemmin. Esko ja Denis saivat vetää silloinkin henkensä edestä. Ja nyt Deniksellä oli taas hieho edessä ja kaverina hameväki. Tällä kertaa onnistuimme elvyttämään suuren sonnivasikan elävien kirjoihin. Pitääköhän tässä aloittaa poikimisten pelkääminen?
26.7.2011
Hieman rauhallisempi hetki - siis hetki. Tankkimaidon solut sahaavat siellä ja täällä, kiitos lämpimien kelien. Siinä onkin arpomista lehmien poistamisen ja hoitamisen välillä. Kristallipallo olisi tarpeen :)
12.7.2011
Navetalla alkoi hulabaloo-viikko. Vanhin rouvamme Tulila keksi ryhtyä petipotilaaksi ja parhaalle paikalle, pikkuvasikoiden karsinaan. Pari päivä tuumailtuaan lehmä päätti nousta itse ylös, pelkkä nostotelineen näkeminen motivoi riittävästi. Veronica-rouva taas poiki laitumelle! Olipa suloista, kun valkoinen vasikka nökötti emonsa vieressä. Vähemmän suloista oli lehmän hoitaminen, kohtutulehdus ja utaretulehdus. Ja siihen samaan syssyyn tuli yksi oikein paha ketoosi ja kohtukierre. Ketoosi onneksi parani, kohtukierre päätyi Honkajolle. Mutta olipan setsuuria...
1.7.2011
Huh huh hellettä! Kylläpä taas tarkenee, karjakko Piia suunnitteli jääpaloja navettasaappaisiin :) Hieman hirvittää, minkälaisiin atmosfääreihin meidän KNS-bakteerit hyppää tällä kelillä, mutta me olemme asemissa!
Tänään oli jälleen karjan siirtoa. Meidän umpiosasto uhkasi käydä liian pieneksi ja niinpä laajensimme sitä ulos. Ongelmaksi nousikin ostokit, jotka eivät ole koskaan olleet aidassa. Ei voi olla typerämpää, kuin iso, aikuinen lehmä säntäilee kuin päätön kana aidoista läpi. Niinpä Esko ja Denis nappasivat taas meidän omia pikku Illusioita ulkoilmaan oppimaan sitä, minkä sitten vanhanakin taitaa:) Ja siinä välissä otettiin neljä pian poikivaa hiehoa takaisin navettaan odottamaan lypsy-uran alkua.
Tässä poseeraa onnellinen lomalainen Vihne-rouva:) Ja tytöt osasivat laskea aina 22 saakka - kaikki Vornasen niityn hiehot olivat tallella!
Ja minä odottelen ensi viikkoa, kun pistän talon kaikki omat ja laina-neidit navetan pesuun :)
27.6.2011
Eipä totisesti ole tekemisestä puutetta, vaikka rehu onkin onnellisesti paketissa. Ukki ajaa lietettä pitkää päivää ja Esko muuten vain:) On laitumen niittoa, hiehon ulos putjaamista ja toisten sisälle jahtaamista. Viljapeltoonkin oli ilmestynyt ruiskuttajan jäljet:)
Navetallakin on ollut rauhatonta, kun lehmiä on poikinut ja toisia on laitettu umpeen. Siinäpä olemme lypsäneet kieli keskellä suuta, että maidot menevät oikeisiin osoitteisiin. Ja nyt meitä "onnisti" KNS-bakteerin kanssa - huomenna laadin sotasuunnitelman eläinlääkärin kanssa:)
21.6.2011
Rehunteko jäi sitten suloisesti kesken :) Miehet aloittivat sen täydellä rähinällä perjantaina, mutta muutama hehtaari jäi vielä odottamaan näiden sateiden päättymistä. Sadosta tulee hyvä ja jokohan nyt omat rehut riittäisi koko porukalle?
Uuden navetan takana on ukilla mieleinen käsityö, kun hehtaarin kokoisella uudismaalla on kiviä mitä kerätä. Vähemmän mieleistä on odotella Honkajoen autoa, joka tulee taas tänään. Esko ja eläinlääkäri yrittivät kaikin tavoin saada vasikkaa ulos maanantaina aamuyöllä - turhaan. Jep. Nyt toivon sateiden ja kuolemantapausten loppuvan :)
14.6.2011
Mullistukset yksityiselämän puolella ovat vaikuttaneet kovasti sivujen päivittämiseen. Kylvöt saatiin tehtyä ja ylikannettu vasikka oli suuri ja kuollut. Navetalla on ollut suhteellisen rauhallista lukuunottamatta 10.6 perjantai-aamua, jolloin lypsykone meni rikki ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Siinä meni taas euro poikineen viemäriin, kun pumppu ei nostanut maitoa tankkiin ja lehmät oli kuitenkin lypsettävä. Mutta mikä helpotus olikaan lypsää tuon kokemuksen jälkeen normaalisti - yhtä juhlaa :)
Vanha navetta on saatu onnellisesti tyhjäksi ja puhtaaksi sekä 22 hiehon lauma Vornasen niitylle kesää viettämään. Ukki tekee uutta peltoa uuden navetan viereen ja Esko odottaa säilörehun korjuuta. Se alkanee lopulla viikkoa, kunnes Vesannon Maitohovin säilörehut ovat paketissa.
Tästä kesästä pitäisi tulla helpompi, kun edellisestä. Piia ja Denis ovat kumpikin ammattitaitoisia tekijöitä ja lisäksi meillä on jälleen vahvistusta Itävallasta. Mutta vannomatta paras - vahingot eivät tule kello kaulassa. Ja työt eivät koskaan lopu tälläisellä farmilla, jos on vähääkään mielikuvitusta.
30.5.2011
Ihana sade on viivästyttänyt viimeisten peltojen kylvämistä, mutta vielähän me olemme toukokuussa. Mikäli ennusmerkit pitävät paikkansa (nuoren ja vanhan isännän puuhat), saamme huomenna pihapellon valmiiksi.
19 tiinettä hiehoakin on jo ulkona odottaen siirtoa kauemmalle kesälaitumelle. Deniksellä onkin urakkaa korjata hirvien purkama aita. Emäntä itse aloitti rutiiniluontoisesti vanhan navetan pesun, tosin iän karttuessa työrupeamat lyhenevät:)
Uudessa navetassa odotamme jännityksellä, minkä Yyteri-lehmä tekee poikisen käynnistyksen avulla. Viime keväänä rouva kantoi 2 viikkoa yli tehden hienon Hellä-vasikan. Mutta nyt on mennyt jo huimasti enemmän...
18.5.2011
Ihana sade! Isäntäkin ehti selälleen sohvalle - pitkästä aikaa. Mutta emme ole varmasti ainoat ololla hillipilli näin toukotöiden aikaan. Pihapelto odottaa lietelantaa ja muokkaamista, mutta ehkäpä koiranpennut on laitettava maailmalle ennen sitä. Multa kuuluu kauppahintaan, rahan haju ei ;)
11.5.2011
Ensimmäinen kylvöpäivä? Uuden navetan lietealtaat ammottavat tyhjyyttään - isot kiitokset Jari Åsenbryggin urakoinnille. Emme mitenkään kykenisi pitämään tätä farmia pystyssä ilman em. henkilöä. Työtä on siitä huolimatta riittävästi. Eläimet kyllä aina hoitaa, mutta rehun tuottaminen tuolle määrälle Suomen lyhyessä kesässä pitää pyörät pyörimässä. Mutta hyvällä alulla ollaan. Denis on aloittanut myös aitojen tekemisen, olisi niin ihana tyhjentää vanha navetta mitä pikimmin.
8.5.2011
Denis tehtaili isäntäväen kanssa uuden lypsyennätyksen, 84 lehmää tunnissa. Saletisti natsaa:)
4.5.2011
Tyyntä myrskyn edellä? Ihmeellinen iltalypsy ilman erillislypsintä! Muutenkin lypsytyö on sujunut viime päivinä sitten viime syksyn, jolloin lypsykoneen alipaine ei ollut kunnossa. Siitä lähtien olemme käyttäneet ahkerasti potkurautoja laitapaikoilla, mutta nyt lopetimme sen kerrasta. Vauuu! Tälläistä sen pitäisi ollakin, sujuvaa ilman lajittelua. Ja se näkyy lypsyajassa, 78 lehmää tunnissa ja näin lypsy kestää tunnin ja vartin. Mutta se myrsky taitaa olla tulossa...
1.5.2011
Tämän hetken trendi on siementäminen. Tammikuussa poikineet ovat työn alla ja joka päivä pieni punainen auto piipahtaa navetalla. Viime yönä yksi ensikko oli rikkonut vetimen päänsä "vappubileissä" ja voi olla, että huomenna on kutsuttava eläinlääkäri seminologin ohella. Muutenkin on alkanut hieman huonompi jakso, hoidettavia neljänneksiä on riittänyt...
15.4.2011
Ennätysputki jatkuu. Mittalypsypäivänä maitonäytepikareita kertyi 102! Kun Niilo-ukki teki kaksi vuotta sitten pikaritarjottimen 99 purkille, ajattelin sen kyllä piisaavan. Pitänee laajentaa sitäkin tarjotinta:)
Esko ja Niilo ovat jo hieman harjoitelleet kevättöitä ajamalla lietettä tyhjään altaaseen. Saapa nähdä alkaako tosi toimet kahden viikon päästä vai neljän viikon päästä? Mutta töitä tulee riittämään, se on ainakin varmaa.
13.4.2011
Taas uusi upea enneätys; aamulypsyllä lypsimme 10 lehmää erillislypsimellä! Siinä pitää olla tarkkana kuin porkkana, ettei sujauta antibioottimaitoa eikä terniä tankkiin. Tämä ennätys olisi kyllä saanut jäädä tekemättä....
10.4.2011
Piipahdin aamutuimaan navetalla - pitkästä aikaa vuosilomapäivien jälkeen. Ja paljon oli tapahtunut Mirvan, Santerin, Deniksen, Piian ja Niilo-ukin viikolla. Mutta loppu hyvin - kaikki hyvin. Tietysti on harmillista, että juuri lomitus-viikolle kertyy luomista, ennenaikaista poikimista ja ihan tavallisiakin poikimisia, mutta sellaista se on tuo navetta-elämä. Isot kiitokset edellä mainitulle työryhmälle :)
Seuraava pureksittava pähkinä onkin kova ... Meille on sattunut nyt vähälle aikaa kolme poikimista edelliseen siemennykseen ja näin mammalomat ovat jääneet liian lyhyiksi. Elikä miten voimme välttää turhat uudelleen siemennykset? Kiimantarkkailu ei todellakaan ole helppoa!
30.3.2011
Kuukausi alkaa olla lopuillaan ja uusi satokausi lähestyy pitenevien päivien muodossa. Tuo kellon siirtäminen kesäaikaan tuntuu kyllä aivan uskomattomalta hupatukselta, mutta reippaasti heräsimme ja herätimme rouvat tuntia aiemmin lypsylle menneenä pyhänä. Jos olisikin sunnuntait vapaita :)
Juuri nyt lypsyssä on 99 lehmää. Joukossa on 3 ensikkoa pikkuriikkisin tissein ja virkein jaloin varustettuna. Siinä tulee maitolitralle hintaa, kun joka kerta saa lypsimestä pitäen houkutella maitotilkat maailmalle. No jaa - taitaa sinä jäädä joku rouva helpommallekin hoidolle. Mutta kummasti sitä vain muistaa hankalat ja kipeät...
Vasikkalassakin on rauhallista ja alkoi tuntua jo siltä, että meille on syntynyt tänä vuonna vain sonnipoikia, jotka ovat muutaneet muualle. Itse asiassa sukupuolijakauma lienee juuri oletusten mukainen, meillä on 15 Iinaa, Indigoa ja Iita-Liinaa, kun taas Igoreita on tullut 19.
Toivottavasti navetan rauhaiselo jatkuu, kun pihassa on vähemmän rauhallista. Tätäkin kirjoittaessa takaa kuluu hirmuinen tuhina, kun 8 valkoista koiranalkua kilpailee parhaasta maitohanasta.
22.3.2011
Kuusi ternivasikkaa lähti maailmalle ja kaksi eläintä odottaa vielä tälle päivää kyytiä. Olisi ihana tavoite päästä vain 200 ruokittavaan eläimeen, joista 110 olisi lehmän kirjoissa. Aika lähellä jo ollaan :) Vasikkalassa on siis huippuhiljaista, vain 3 rehellistä maitovasikkaa - siis juuri nyt. Huomenna meillä on jo taas viisi?
Maitotilaneuvojamme Terttu Murtola laittelee juuri papereitaan kasaan. Hän laati meille maidon hintalaskelmaa saaden lopputulemaksi kohtuullisen hyvän - olosuhteisiin nähden. Vaikka välillä aina hirvittääkin rahan meno, on me hänen mielestä pidetty kulukuria. Ihana juttu - se todella vanha traktori apevaunun edessä. Parantamista löytyy hieman ostorehujen suhteen? Terttu lupasi lähettää meille hetimiten tilakuntoja nipullisen liittyen tuotantoon, talouteen ja hyvinvointiin. Ne olivat viimeksi niitä haulikolla ammuttuja :)
Isot kiitokset vielä Tertulle! Uusien asioiden kanssa painiessa tapaa enemmän neuvottavia neuvojia kuin tukihenkilöitä, joilta todellakin tuntee saavansa jotain. Tässä välissä onkin hyvä kiittää piiriagrologia, jalostuskonsulenttia ja meidän ihania eläinlääkäreitä Tertun lisäksi!
20.3.2011
Navetalla on kohtuullisen rauhallista, vasikoita putkahtelee 2-3 viikossa. Pienenä peikkona alkaa olla tilan puute, ryhmässä yksi on nyt 104 eläintä ja petipaikkoja on vain 95. "Onneksi" meillä on aina joitakin jalkapotilaita pitää sairaskarsinassa ja muutamat poikivat poikimakarsinassa. Ja sitten on niitä ostokkeja, jotka eivät koskaan opi nukkumaan parressa:( Voitanee siis sanoa, että tuotanto on maksimissaan.
Tuleva viikko on taatusti vähemmän rauhallinen. Esko suunnitelee maanataina rahat ja tiistaina ruokinnan, keskiviikkona on eläinlääkäripäivä ja torstaina jalostussuunnittelua. Ja ihan niin kuin ne koiranpennutkin taitavat syntyä alkavalla viikolla...
18.3.2011
Erbse-hieho päätti ottaa lumikylvyn! Koko talven ajan Esko ja Denis ovat siirtäneet siemennettäviä vanhaan navettaan ja tiineitä takaisin uuteen. Tällä kertaa kaikki ei sujunut lyhyen kaavan mukaan, vaan Esko joutui linkoamaan uraa hieho-neidille, jotta kylpy päättyisi. Mutta hätä ei ole tämän näköinen, alkuviikosta isäntä suunnitteli urakointi Åsenbryggin kanssa karjankuljetusvaunua. Kuulostaa hyvältä ajatellen omiakin vanhenevia kinttuja juoksuttaessa hiehoja kesälaitumelle kilometrin päähän :)
13.3.2011
Helvi-vasikkalla on arvovaltaisia kummitätejä, joten onhan kuvakin saatava nettiin :) Seurana Helvillä hieman vanhempi ay-Hillo.
10.3.2011
Vähemmän ihana päivä - mutta onnellisesti ohi. Unto Korhonen napsi 39 lehmärouvan sorkkia sirommaksi, osa ennaltaehkäisevää ja sitten niitä kierresorkkia, valkoviivarepeytymiä ja pari anturahaavaumaa. Olimme katsoneet jo maanantaina lypsyasemalla hoidon tarpeessa olevat ja niinpä meillä oli orientaatio valmiina.
8.3.2011
Naisväki meinasi ihan pökertyä aamulypsyllä, kun Denis lahjoi meitä kauniilla suklaapaketeilla naistenpäivän kunniaksi. Olipa se IHANA yllätys - kiitos!
6. -11.3.2011
Ukki oli ansaitulla lomalla Siljansa kanssa. Eläkkeellä olon hankala puoli on se, ettei juurikaan ole vapaapäiviä eikä lomia :) Ja niin Esko sitten teki seosrehua, mikä ei olekaan ihan pikku juttu, kun syömässä on 200 päätä.
27.2.2011
Arvatkaapa miltä tuntuu, kun tankkiauton kuski soittaa puolilta öin, että maito on + 12 asteista? Esko sitten lirutteli lähes 6000 litraa viemäriin, jotta sai tankin edes pesulle ennen aamulypsyä. Onneksi kirjaamme maidonlämpötilat ylös ja viimeisen lypsyn jälkeen mittari oli näyttänyt neljää astetta. Ja tuolloin yöllä tankin mittari oli näyttänyt 6 astetta, kun taas auton mittari kamalat 12. Tankki saatiin kuntoon, kunnes se taas simahti seuraavan päivän iltalypsyn jälkeen. Ja jälleen olimme laskemassa 4000 litraa maahan. Onneksi meijerille laitettu bakteerinäyte kertoi, että maito oli hyvää ja vältyimme toiselta tragedialta. Huh huh , kaikkea sitä pitää kokea. Alkujärkytys oli järisyttävä, mutta kyllä eläinten sairaudet tuntuvat vielä pahemmilta. Kaikkeen tottuu ... ?
26.2.2011
Emäntä nukkui aina kello 7 saakka. Joskohan vihdoinkin pääsimme johonkin maaliin? Meidän suuremman tuotannon tavoitteena oli palkatun työvoiman avulla pitää itse jokunen vapaapäivä. Ennen Piian palkkaamista se on ollut mahdotonta - nyt toivomme tilanteen tasaantuvan nukkuma-aamuun viikossa. Tekee muuten tosi hyvää vanheneville luille:)
22.2.2011
Olipa oikea navettapäivä! Ohjelmassa oli 7 vasikan nupoutus, tiineystarkastuksia, hedelmällisyyshoitoja, yksi utaretulehdus, siemennyksiä ja poikimisia :) Ternivasikatkin olivat jo lähtövalmiina, mutta kuljetusauton rikon vuoksi palautimme sonnit takasin kotioloihin. Välillä tuntuu todellakin siltä, että muutama lisätunti vuorokauteen ei olisi pahitteeksi - jotta ehtisi edes juoda kupin kahvia.
18.2.2011
Esko piipahti Kiuruvedellä vuokraamassa 65 000 litraa maitokiintiöitä, . Ja näin melkein puolet puutteesta on tilkitty. Maitokiintiöiden hinnat vaihtelevat suuresti; eräs tuttumme oli ostanut maitokiintiöitä 4 sentillä kuin toinen oli taas myynyt 18 sentillä! Ja kaikki kotiin päin :)
15.2.2011
Meillä on siirrytty aamupuuron keittämisestä T 101- testin kokkaamiseen. Siinä pysyy kilot kurissa :) Laitamme kaikille lehmille umpimycinit ja niinpä poikimisen jälkeen maito on testattava. Lisäksi pari colia hyökkäsi viime viikolla.
Parina aamuna olemme lypsäneet 97 lehmää, mikä on taas yksi ennätysluku. Eipä kai siinä tarvitse paljon ihmetellä, kun lypsy ei enää tapahdu reilussa tunnissa. Eläinpaikat alkavat olla siis täynnä.
Ja vanhan navetan heinälato tyhjä! Nyt täytyy kehitellä jostakin umpilehmien appeeseen muuta jatketta, kuin kullankeltaiset oljet = vasikoiden lakanat. Mitenkähän varjelisi nuo viimeiset pyöröpaalut, jotta pääsisimme ensi syksyyn?
11.2.2011
Isot kiitokset Mirvalle ja Tapanille! Hyvät ja tutut lomittajat ovat kullanarvoisia, sillä se mahdollistaa meidänkin lomat. Vanhan navetan aikaan lomittajamme vaihtuivat aika runsaasti, mutta nyt olemme saaneet nauttia samojen henkilöiden työpanoksesta.
5.2.2011
Sattuipas somasti, kun numerolle 888 syntyi lehmävasikka! Ingrid kuuluu nyt hienoon kolmikkoon, Ice ja Iita-Liina ovat vain pari paivää vanhempia. Hieno lehmäkolmikko, jälkimmäiset Röddingille ja K. Toivolle. Tein juuri uuden poikima-muistilistan, jota tarkkaillaan ja ennustetaan poikimakarsinaan päätyvät. Tuleva viikko onkin yhtä ennustamista :)
Kuluneella viikolla ukkikin sai pari vapaa-aamua, kun Esko teki apetta emännän lypsäessä Deniksen ja Piian kanssa. Hienosti sujui! Denis on niin sukkela ja kova työmies, että oksat pois. Piialla on takana nyt kolme työviikkoa ja sillä perusteella voi sanoa, että nuori nainen osaa lukea lehmiä ja muisti on erinomainen. Piia on suorittanut viime keväänä maatalousalan perustutkinnon ( yo-linja eläintenhoitaja ). Ja tässä me sitten olemme :)
Ja lisäksi vasikkameri ja Illusia Iisin kanssa.
31.1.2011
Tammikuu alkaa olla ohi! Upeaa! Takana on 22 poikimista ja hurjasti ternimaitoa, vasikanhoitoa ja erilleen lypsyä. Tällä hetkellä asemalla käy 100 eläintä, joista 3 on pian poikivaa lehmää ja 6 pian poikivaa hiehoa. Tuo pian poikivaa tarkoittaa vasikoita 14.2 mennessä :) Maitomääräkin alkaa olla kohtuullinen, noin 31,5 litraa per lypsävä päivässä. Umpiosastolla lomailee 11 rouvaa ja 9 ternisonnia odottaa uutta kotia. Kaiken kaikkiaan navetoissa heiluu 209 päätä.
Esko lähti juuri Kajaaniin Niilo-ukin kanssa, ukki ajanee sitten vanhan- meille uuden traktorin apevaunun eteen. Denis aloitti lypsyaseman pesun, mikä jatkuukin varmaan koko viikon. Piian myötä meillä on nyt taas mahdollisuus jakaa hieman töitä ja vapaita - ja perussiivota :)
26.1.2011
Kyllä tämä tammikuu voittaa edellisen! Nyt mittarissa on jo 20 poikimista, kun helmikuiset päättivät vasikoida etukäteen. Ei voi olla tottakaan!!! Onneksi Eskon savumerkit A-tuottajille olivat niin hyvät, että väki väheni 7 ternillä ja 2 teuraalla.
24.1.2011
Tämä tammikuu on toisinto viime vuodelta; vasikoita, vasikoita, vasikoita. Tänä vuonna on poikinut jo 18 lehmää ja kolmen määrä on vielä tässä kuussa. Vasikoita on syntynyt 21, siis kolmet kaksoset, joista kaikki eivät selvinneet henkiin. Silti vauvalassa on 25 juotettavaa, uusi ennätys! Enpä teidä, millaisia savumerkkejä täytyisi laittaa A-Tuottajille, 12 sonnipoikaa odottaa uutta kotia :( Mutta aivan fantastista on tämä lumisade paukkupakkasten sijaan - kakaroiden hoito tuntuu paljon inhimillisemmältä.
Denis ja Esko ovat juuri vaihtamassa eläimiä uuden ja vanhan navetan välillä - tiineitä uuteen ja siemennettäviä vanhaan. Denis onkin oppinut karjansiirron salat täydellisesti ja lehmätkin kulkevat asemalle sekunnilleen kuin sirkuksessa. Asemalla kävijöitäkin on nyt ennätysmäärä, 101 kappaletta. Noista 7 on vielä Deniksen hiehokoulussa poikien sitten ensi kuussa.
Vaikka työtä on aivan hurjasti, olen iloinen "tiimimme" työskentelystä. Niilo rehustaa, Esko vahtaa kiimoja, Denis siirtää eläimiä ja minulle jää sitten ne vasikat. Taitaa siinä tulla vielä joku lypsyvuorokin - itse kullekin....
22.1.2011
Esko järjesti pienille vasikoille oman pystybaarin, josta saa napostella mysliä maidon väliin. Liisa ehdotti sitä viikon takaisella terveydenhuoltosuunnitelu-käynnillä. Tällä kertaa Liisa ei torunut meitä juuri lainkaan :)
17. -21.1.2011
Navetalla virtasi nuorta naisenegiaa, kun lomittajamme Mirva teki viisi päivää mahdollistaen isäntäväelle vuorotellen happihyppelyn. Lisäksi saimme joukkoomme Piian - tervetuloa työsuhteeseen!
16.1.2011
Täällä sitä kökötetään isännän kanssa kahdestaan - lapset maailmalla :) Navetalle sen sijaan syntyy uusia kakaroita joka päivä tahdilla 8 päivää ja yhdeksän vasikkaa. Esko toi jo yhden "lisälaatikon" vastasyntyneille vanhalta navetalta, ettei tarvitsisi aivan suoraan automaatille laittaa. Aivan hurjaa hommaa muistaa kaikki ternimaidot, T101-testit, korvamerkit...
Positiivinen tapaus oli vanha rouva Umnitsa. Viime syksynä rouvasta tuli kaksitissinen juuri ennen umpeenmenoa. Ajattelimme katsoa, tekisikö hyvä periyttäjä lehmän. Ja tupla-jätti-potti! Lehmäkaksoset Inari ja Illusia :)
Seuraavana aamuna meidät palautettiin maan pinnalle, kun aamulypsyn aikaan umpilehmäosastolla kaatui lehmä suorilta jaloilta - kuolleeksi. Ja tietenkin kyseessä oli hyvä ja suhteellisen nuori eläin. Nyt Lauhaluoma on vieraillut meillä kolme kertaa lyhyellä aikaa - ei kahta ilman kolmatta. Siis loput pysyvät elossa :) ( Myöhemmin vieraillut eläinlääkäri esitti em. lehmän kuolinsyyksi halvauksen; lehmä lypsi vielä aika paljon umpeenpanovaiheessa ja sai vain erittäin kalsium-köyhää umpi-apetta.)
11.1.2011
Päivä sisälsi hyvää ja huonoa. Navetalla huono makasi heti aamulla lantakäytävällä! Sunnuntaina toisen kerran poikinut Äimätär oli halvaantunut top tykkänään. Käytimme kahdesti eläinlääkäriä, mutta tilanne oli lähes toivoton jo alun alkaen. Se oli ensimmäinen lehmä uudessa navetassa ja pitkään aikaan, joka meni totaaliseen poikimahalvaukseen. Nyt täytyy panna kyynärpäätkin ristiin, että pääsisimme ITSE valitsemaan poistettavat eläimet.
Ryhmässä yksi eli asemalla vierailevat alkaa olla pian 100 päätä ja ukki suurentaa päivä toisensa jälkeen seosrehureseptiä. Ihanat lauhat kelit ovat katkaisseet kauhuskenaariot pitkistä, piinaavista pakkasenpitelyistä - joskin lunta saa lapioida ja lingota. Mutta mieluummin lunta kuin syväjäädytystä :)
2.1.2011
Kysyin eilen Eskolta, mikä jäi päällimmäiseksi mieleen vuodesta 2010 ja vastaus oli :" Jatkuva kiire." Se luonnonvara ei taida loppua koskaan :) Viime vuonna kiirettä aiheutti pitkälti työntekijöiden vaihtuvuus. Ja karjakoon kasvaminen nykyisiin mittoihin. Kiireen minimoiminen voisikin olla yksi uuden vuoden lupauksista - siis YRITÄMÄMME välttää kiirettä.
Vuosi 2010 oli hyvä vuosi. Oli huippupakkasta ja huippuhellettä, saimme nauttia Theresan seurasta, ostimme peltoa ja lypsimme lehmiä niin, että kaurapuurossa on pysytty. Nyt uskaltaa jopa ajatella uutta pientä, mutta pakollista investointia - isompaa traktoria apevaunun eteen.
Navetalla valmistaudumme vasikointiin, onpa jopa 4 odotetaan poikivan - samalle päivälle. Denis on juuri nyt ansaitulla viikon lomalla Venäjällä ja tytöt ovat oivallisesti venyneet navetoimaan. Ja onhan meillä ukki :)