Tammikuu

19.1.2009

Onneksi meillä on Niilo-ukki! Hänestä on ollut iso apu haaliessa lehmiä lypsyasemalle. Toki omaehtoisten joukko kasvaa koko ajan ja ajo-laitetta emme ole käyttäneet ehkä vielä täydellä teholla. Asemalla käy aamuin illoin 50 eläintä. Lypsy sujuu sukkelasti tunnissa, mutta itse aseman peseminen tuntuu isolta - lypsettäviä täytyy saada maksimi määrä.  Ylipäätään navetassa on nyt yli 130 eläintä, ostimme heti joululta 18 tiinettä hiehoa.

Sorkkaongelmia on ollut odotetusti ja Rimadyliä meni pullo päivässä. Tänään lähtee ensimmäinen jalaton lypsikki, tosin se oli nähtävissä jo vanhassa navetassa. Vasikat voivat hyvin; lämpölamput, säteilylämmittimet ja pehkut parantavat olosuhteita navetan sisälämpötilan ollessa 6-8 astetta. Vasikoita on syntynyt jo 11 kappaletta. Huippujuttu tuo poikimakarsina!

Lehmät oppivat makaamaan viikossa parsipedeissä. Hieman kauemmin kesti, ennen kuin vanhimmat rouvat luopuivat toivosta tarjoilun suhteen ja lähtivät itse seosrehulle. Ruoka on maistunut hyvin ja olemme kohtuullisen tyytyväisiä maitomääriin. Ruokintapöydän puhdistus on todellakin kuin pohjanmaalla ; kerran kuukaudessa kerätään isoimmat kivet ja kannot.

Huomenna meinaamme Eskon kanssa olla poissa navetalta, koulunpenkki kutsuu. Mutta turvallisin mielin jätämme vastuun Kaisa-karjakollemme ja päteville lomittajille.

21.1.2009

Eskon toinen "loma-aamu" meni hieman höpinäksi, kun meidän virallinen seosrehuvaunu saapui. Kyseessä on 20 kuution vaakaruuvi Seko, joka on peruskunnostettu. Sillä voi jakaa nyt kummaltakin puolelta ja näin isojen ovien aukaisut vähenevät. Esko tekee lehmien ja vasikoden seosrehun joka päivä aamutuimaan. Rehua on oltava koko ajan saatavilla, pienetkin vajaukset näkyvät välittömästi maitomäärässä. Esko laittaa em. seokseen säilörehua, tuoresäilöttyä kotoista viljaa, rypsiä, leikettä ja kivennäisiä. Taskulaskin on kuulema erittäin tärkeä apuväline. Hiehojen ja umpilehminen seosrehu jaetaan joka toinen päivä.

28.1.2009

Lypsytyö on muuttunut oleellisesti. Parsinavetassa tuli aamuin illoin 5000 askelta per rupeama, nyt askeleita tulee vain puolet tuosta. Vielä on toivomista lehmäliikenteen sujumisen suhteen. Tosin otamme harva se päivä uusia eläimiä opettelemaan lypsävien ryhmään, poikivia hiehoja on mukavasti. Ergonomisemmasta työasennosta ja ripeämmästä lypsytyöstä joutuu maksamaan sottaisen hinnan, lantakouru ei kerää aivan kaikkea! Aluksi sai olla myös tarkkana kaikkien luokkien, ovien ja porttien painikkeiden kanssa, nyt quik exit on jo tuttua juttua. Myös kaikki ei lypsettävät tai erilleen lypsettävät on merkittävä heti Alprohon, joten toimiston tuoli ei jouda aina vanhan navettakissan pesäksi.

Jotta totuus ei unohdu, olemme uuden ongelman kimpussa sitten jalkojen. Nyt kun parret ovat suuret, lehmät menevät niihin mahdollisimman syvälle sontimaan. Ja siksipä meillä on nyt hieman likaisia lehmiä ja runsaasti uberis-utaretulehdusta! No niin, mieluummin uberis kuin aureus, jos saa valita :) Aiomme nististää uberiksen parren etuesteillä, runsaammalla puhdistuksella ja tehokkaammalla kuivituksella. Lisäksi on tarkoitus laittaa vielä Delavalin itsekseen kulkeva raapparobotti.